Heräsin tänäänkin aikaisin, kun tiesin, että huomenna on aamuvuoro ja on pakko nousta viimeistään viideltä. Nousin kuudelta, ja oli ihan mukavaa, että oli kunnolla aikaa herätä ennen töihinlähtöä. Söin aamupalaksi taikaruissämpylän ja totesin että käytän leivällä ihan turhaan rasvaa. Ihan hyvin voin syödä ilmankin, ja saan kyllä tarpeeksi rasvaa ruuasta, se ei ole ikinä ollut ongelma.
Töissä tein vähän erilaisen päivän kuin yleensä, siivosin kokoustiloja ja sitten petasin. Ei tullut taaskaan kovin pitkä päivä, mutta parempi lyhyt päivä kun ei ollenkaan. Lounaaksi join Nutrilettin ateriankorvikejuoman. Sain myös sunnuntaille työvuoron, eli pitkästä aikaa olisi oikeasti töitä sen 5 päivää viikossa. Tän viikon vapaat olis näin ollen torstai ja lauantai.
Ruuaksi syötiin italianpataa, eli mun herkkua. Mies ei siitä niin välitä, mutta söi silti. Ensin hää meinas, että menee hakemaan pitsan kun tekee mieli ja mä sanoin, että ei mua haittaa, kumpikin pitäkööt huolen omasta masustaan, mutta päätti sitten että ei olis reilua mua kohtaan. Suloinen ajatus sinänsä, mutta ei hään tarttis mun takia jättää syömättä jotain, mitä haluaa syödä. Ruuan jälkeen ramasi niin kovasti että menin koisimaan, ja mun piti olla fiksu ja laittaa kello herättämään tunnin päästä, mutta unohdin, joten kahdeksi tunniksihan se venyi. Olisi varmaan venynyt pidemmäksiki, jos mies ei olisi tullut kurkkimaan. Näin niin skitsoja unia, ettei oo todellistakaan, siellä oli mm. puuhenkiä, ujo anoppi (eikä edes mun oikea anoppi vaan joku ihan muu), holtitonta autolla ajamista, söpöjä minivuohia ja hiippailua.
Kun olin ollut jonkin aikaa hereillä, päätin että on lenkkitime, ja lähdin siis pihalle. Aluksi vähän piskotti, mutta selkis aika nopeasti ja oli ihan jees keli. Menin melkein saman lenkin kuin eilen, mutta juoksin vain puolet eilisestä määrästä ja pohkeita alkoi kiristämään niin kovaa että oli pakko vähän hidastaa. Melkeinpä tiesin jo alkulenkistä, että näin tulee käymään, mutta kun en osaa ottaa rauhassa, se on kaikki tai ei mitään, kun musta on kyse. Mulla on muutenkin sellanen käsitys (tiedä onko totta vai ihan omia juttuja taas) että kyllä kroppaa pitää välillä puskea vähän äärirajoille tai muuten kehitystä ei tapahdu. Himmaaminen ei oo tätä tyttöä varten. Vähän niinku pyöräilyn kanssa. En oo koskaan pyöräillyt paljoa, koska mun koulumatka ei oo muksuna ollut sellanen että sen olis voinut pyöräillä, eikä mulla ollut samalta kylältä kavereitakaan joiden kanssa sitä harrastaa. Oma pyörä mulla on viimeks ollut joskus kun asuin kotona, oon ajellut kaikkien muiden pyörillä lähivuosina; isän, tädin miehen, erään poikaystävän äidin ja nykyäänkin mulla on nykyisen miehen vanha pyörä, kun taas miehellä on isänsä vanha fillari. Silloin kun aloin pyöräilemään miehen kanssa esim. hänen vanhemmille 3 km päähän niin en osannut optimoida vauhtiani, pyöräilin ihan liian kovaa ja kärsin sit jälkeenpäin kun oli kamalan paha olla. Tässä voi olla myös syy siihen miksi mä en ole koskaan pitänyt liikunnasta... :D
Voisin tähän väliin puhua mun laihdutussyömisestä vähän. Kun mä aloitin ekaa kertaa laihduttamaan, olin ihan hukassa. En tiennyt yhtään kaloreista, rasvoista tai muistakaan. Mulla oli iPadillä ohjelma, joka laski kaloreita, mutta en osannut arvioida annoskokoja, enkä muutakaan oikein. En tiennyt myöskään paljonko mun pitäisi syödä. Tää laihari kaatui aika nopeasti. Viime keväänä sit kun päätin et nyt hei oikeesti laihdutaan, löysin Kiloklubin. Kiloklubi on ilmainen laihdutussivusto, josta löytyy ruoka-, liikunta- ja edistymisosiot sekä aivan mahtava foorumi. Tein jonkin verran tutkimusta heti alkuun ja luin paljon foorumiviestejä, ja sain omanlaisen ruokasuunnitelman päätettyä.
- sokerilimut ja mehut pois, juon vain Pepsi Maxia (sokerilimuissa on noin 40kaloria 100ml, eli paljon turhaa; yhdessä lasillisessa on näin ollen 100 kaloria jolla saa syödä jo yhden leivän)
- vaalea leipä pois, syön joko taikaruista tai runsaskuituista täysjyväleipää
- kasviksia ja hedelmiä pitää syödä yli 600 g päivässä
- juustojen syönti vähälle, ja vain vähärasvaisia juustoja; tavallisessa juustossa 17%, fetassa alle 6%, raejuustossa rasvaton
- herkut minimiin, jos on pakko herkkuja syödä, niin sokeritonta salmiakkia (Pirkan omassa on 120 kaloria 100g, kun taas tavallisessa salmiakissa on arviolta 300 kaloria sadassa)
- vettä pitää juoda vähintään 2 litraa päivinä, jolloin liikkuu (eli nykyään mielellään joka päivä) ja jos pystyy niin 3 litraa olis vielä parempi, ja tämä pelkkää vettä! Muita nesteitä ei lasketa tähän!
- joka päivä pitää syödä täyttävä lämmin ruoka (päivällinen), joka on mielelläön myös kevyt. En ole laittanut tähän itselle rajoitteita, eli syön silti perunaa, riisiä ja pastaa.
- kalorit pitää olla alle 1800 joka päivä, mielellään 1400-1600 välissä. Tällä hetkellä syön 1200 kaloria päivässä kun tarvitsee tähän alkuun sitä pikaspurttia mekkoon mahtumisen takia.
- välillä saa (ja pitääkin) pitää herkkupäivä. Vähintään kerran kuussa pitää pitää herkkupäivä, kaksi on aika hyvä määrä. Näinäkin päivinä yritän pitää kuitenkin kalorit kohtuuden rajoissa eli mielellään alle 2200 kaloria.
Näillä säännöillä mun laihtuminen onnistuu kaikista parhaiten. Kaikille on yksilöllistä mikä sopii ja mikä ei. Mun mielestä pieni nälkä aina silloin tällöin on vaan terveellistä, eikä sitä pidä pelätä. Tiedän myös että aina kun mä alotan dietin, mulla on aluksi kokoajan nälkä, mutta se johtuu vaan siitä että harrastan liikaa napostelua normaalitilassa. En todellakaan aio syödä joka kerta kun on vähän nälkä, muutenhan sais olla aluksi koko ajan syömässä, eikä niin laihdu.
Ainiin, se tärkein meinas unohtua kirjoittaa! Kun mä manasin eilen sitä painon junnaamista, niin tänään oli pompsahtanut alaspäin. 85,2 kg, eli lauantain punnituksesta 2,5 kg. Tiedän että suurin osa on todennäköisesti turvotusta, mutta on silti pieni voitontunne sisällä! :D